Real Aussie Bupissa Real Aussie oluella.

Ja tallainen baaritiski siella oli.

Matkamme aikana lensimme yhteensa 12 lentoa.

Helsinki - Lontoo
Lontoo - Hongkong
Hongkong - Perth
Perth - Adelaide
Melbourne -Alice Spring
Alice Spring - Melbourne
Sydney - Christchurch
Christchurch - Sydney
Cairns - Brisbane
Brisbane - Hongkong
Hongkong - Amsterdam
Amsterdam - Helsinki

Meidan tekemat retket:

Exmouth
Kengurusaari
Great Ocean Road
Grampians
Uluru
Blue Mountains
Fraser Island
Whitsundays
Cape Tribulation
Green Island

Ja viela paljon paljon jai nakematta...Sitten ensi kerralla :)

Hedelmat joita maisteltiin:

Mango
Banaani (lady fingers ja tavallinen)
Ananas
Persikka (valkea ja keltainen)
Nektariini
Sitruuna
Lime
Mandariini
Appelsiini
Dragon Fruit (punainen ja valkoinen)
Omena
Passion hedelma
Verkkomeloni
Vesimeloni
Hunajameloni
Custard Apple
Mangostaani
Mansikkapapaija
Mami Sapote
Longnan
Paaryna
Kiivi
Kookos
Viinirypaleet (vihreat ja tummat)
Viikuna
Tomaatin nakoinen hedelma, jonka nimea on muista, mutta joka oli hyvaa :)

Hostellit (tai lahinnakin paikat) joissa yovyttiin. Yhteensa 31 eri hostellia:

Perth
Kalbarri
Monkey Mia
Coral Bay
Exmouth
Farm Stay
Adelaide
Kengurusaari
Melbourne
Warrnambool
Alice Springs (kaksi eri hostellia)
Sydney
Christchurch (kaksi eri hostellia)
Haast
Hanmer Springs
Newcastle
Byron Bay
Noosa
Rainbow Beach
Hervey Bay
Rockhampton (kaksi eri hostellia)
Keppel Island
Cairns (kaksi eri hostellia)
Cape Tripulation
Port Douglas

Lahtopaivana 2.6.2009 oli aikainen heratys. Olimme tilanneet shuttle bussin kentalle ja odotellessamme sita hyvastelimme Mossukan. Cairnsin lentokentalta ostimme matkalle evaaksi TimTam kekseja, nami nami :)

Lensimme ensin Brisbaneen, jossa jouduimme lahtemaan koneesta tunniksi ulos. Sitten uudelleen kyytiin ja kohti Hongkongia. Ikkunasta naimme Great Barrier Reefin. Vau...

Hongkongissa pidimme maskia naamalla Swine Fluen takia. Siella naki muillakin enemman maskeja ja koneessa myos oli miehistolla ja muutamilla matkustajilla. Me ei koneessa pidetty maskeja, eika saatu sikatautia :)

Amsterdamiin saavuimme 3.6. klo 6 aikaan. Meilla oli kuusi tuntia aikaa koneen lahtoon ja paatimme lahtea pistaytymaan keskustassa. Ja taas mina loysin sielta kaverin :)

Puolentoista vuorokauden matkustamisen jalkeen nayttaa talta.

Kulttuurishokki Suomeen palatessa on ollut melkoinen. Bussikuskien tylyys, asikaspalvelun heikkous, kylmat ilmat (vaikka on kesa), ihmisten kiireisyys, suomalaisten perusnegatiivisuus, mina-mina-mina-asenne jne. Ei silla, onhan Suomessa monta asiaa paljon paremmin kuin esim. Australiassa. Mutta kylla suomalaisilla olisi paljon opittavaa...

Meni muuten kuukausi, ennen kuin opin katsomaan tietä ylittäessä oikeaan suuntaan. Ja edelleen taidan puhua välillä dollareista eurojen sijaan. Säästyy kuulkaa rahaa, kun kääntää kaikki täkäläiset hinnat dollareiksi...

I dont' wanna say Goodbye,
my beautiful Australia.
So I say:

See Ya!!! ;-)

Paasimme satamaan ja siellahän meidän paatte Ocean Free odottelikin. Miehisto toivotteli meidat tervetulleiksi ja sitten nokko kohti merta.

Nainkin voi purjevenettä toki ohjata...

Nautin purjehdusmatkasta koko sydamellani ja nojailin kaiteeseen ja imin jokaisella solullani muistoja tasta hetkesta itselleni. Meren raikas tuoksu, suolaiset merivesiparskeet iholla ja tuule tukassa. Raikastavat merivesiparskeet muuttuivat vahan turhan raikkaiksi, kun aallokko suureni ja sitä myöten myos parskeet. Kun olin kastellut housut lapimariksi ja paidankin suht kosteaksi, paatin siirtya taka-alalle ja seurailla matkan taittumista vahan kuivemmilta sijoilta.

Paasimme Green Islandin lahistölle ja mika naky meita odottikaan! Kuin suoraan paratiisista! Turkoosi kirkas vesi ja pieni saari valkeinen hiekkarantoineen ja vihreine metsineen. Vau...

Green Island, The Paradise.

Vedimme markapuvut niskaamme ja laitoimme paallemme turvaliivit. Aallokko oli todella  voimakasta ja ilman kelluketta uiskentelu olisi ollut entistakin hankalampaa ja jopa vaarallista. Snorkkeli naamalle ja kavely yli laidan. Plumpsis. Sitten kohti reefia. Ohjaaja naytti meille, missa Nemo asuu. Ja kas, loytyihan se lopulta!! Nemo ei tykkaa poistua kovin kauas omista merikukkasistaan, joissa se asuu. Mutta kylla ehdin pilkahduksen kaverista nahda :)

Tassa muutama kuva merenalaisesta akvaariosta.

Kun nousimme ylos vedesta ja nautimme lounasta, venetta tuli kaartelemaan useita haita. Naita oli noin puolen tusinan verran ja joukossa oli viela yksi musta naitten haitten kokoinen kala. Oppaat heittelivat makkaraa kamuilla ja kyllahan se kelpasi. Kysyttiin, puraisisiko hai kadesta, jos laittaisi katensa veteen ja kuulemma saattaisi puraista. Ei kokeiltu.

Snorklaamisen jalkeen meidat vietiin pienella paatilla saarelle. Siella saimme tutustua ominpain saareen ja kavimme Annun kanssa kavelemassa saaren lyhyen kavelyreitin. Saarihan on todella pieni, joten se on nopeasti tutkittu.

Polku vei meidat rannalle, jossa ei ollut ketaan muita. Siella oli myrskyn kaatamia kelottuneita lahes valkeita puita pitkin rantaa.

Kierroksemme jalkeen menimme saarella sijaitsevaan krokotiilitarhaan. Siella naimme kun krokotiilille annetaan ruokaa. Ensin evasta sai pienempi naaras krokotiili. Silla ruokakellona toimi puukeppi, jota opas kopisteli maahan kavellessaan. Opas meni aitaukseen ja sanoi, etta kaveri tietaa mita on tulossa ja liikkuu lammikossa edestakaisin samaan tahtiin kuin opaskin. Mitaan ei lammikossa vaan nakynyt. Krokot osaavat olla hyvin piilossa ja esim. juomaan meneva lintu ei huomaa mitaan, ennen kuin on jo liian myohaista. Lopulta krokotiili nousi lammikosta ja kavi nappaamassa kanan, jota opas piti kepin nokassa.

Siirryimme herra krokotiilin aitaukselle. Se lotkotteli lammikossaan ja lepuutteli paataan pinnalla. Ja miten julmetun iso paa silla olikaan!! Opas avasi portin ylaluukun ja pisti kepissa olevan kanan sisalle hakkiin. Krokotiili lahti hitaasti nousemaan lammikostaan ja sitten se tuli ja avasi suuren suuren suunsa ammolleen ja nams ja maiskis. Sinne meni!

Tuolla takana nakyy hanta. Kuva ehka vahan hamaa, mutta todellisuudessa naytti, etta hanta on jossain todella todella kaukana.

Tassa herran strategiset mitat.

Viela eksi tarhan asukeista.

Tarhassa asoi myos isoja kilpikonnia. Taman killven pituus oli arviolta vajaan metrin luokkaa.

Sitten olikin aika palata takaisen veneelle ja suunnata takaisin Cairsniin. Purjeet ylos ja antaa tuulen kuljettaa.

Paluumatkalla olo oli haikea. Viimeinen paiva...Huomenna takaisin kotiin...Tuijotin merelle ja jatin sille hiljaisia hyvasteja. Nahdaan pian...

Kavimme kavelemassa Port Douglasin rannassa. Se oli viihtyisa paikka ja nautin taysin siemauksin meressa kahlaamisesta. Seisoin aalloissa vaikka kuinka ja kauan ja vain imin merta itseeni. Taman jalkeen ei enaa tulisi mahdollisuutta tahan taas pitkaan aikaan..

Big beautiful Blue.

Tessy eli tuttavallisesti Tessu.

Port Douglasissa on kauniita pikku yksityiskohtia.

Iltapaivalla meidat haettiin hostellilta ja sitten nokka kohti Cairnsia. Enaa yksi paiva jaljella...

Kolmas aamu sademetsan uumenissa valkeni kauniina ja lampimana (niin kuin suurinosa aamuista Australiassa...). Meidan kyyti lahti yhden maissa Port Douglasiin, joten paatettiin lahtea vahan kavelemaan lahiymparistoon. Kaveltiin rannalle ja kierrettiin nama mangrovepuut. Tama puu "siirtyy" toiseen paikkaan juuriensa avulla. Tuolta jostain juuresta lahtee uusi puu.

Rantahiekka kimalteli auringossa kultaisena. Aivan kuin siina olisi ollut hiletta.

Tallusteltiin suuren metsan siimekseen ja tutkittiin kaiken maailman kappyroita. On se vaan janna miten toiset kasvit kietoutuvat toisten ymparille. Kilpailu valosta on kovaa. Tallaisia isoja serpentiineja siella oli joka puolella.

Paluumatkalla kaveltiin rantaa hieman toisesta kohtaa ja loydettiin hirmuisen monta perhosta. Toinen toistaan kauniimpia rapytteli siipiaan aanettomosti. Oli keltaisia, sinisia, oransseja...Valitettavasti ei nähty sitä isoa sahkonsinista perhosta nytkaan.

Bussi tuli meitä hakemaan yhden maissa ja suunnattiin kohti Port Douglasia. Matkalla pysahdyttiin ihastelemaan Daintree riveria vahan kauempaa

Bussioppaamme teki meille kallit. Kavi poimimassa jonkun kasvin lehtia ja jakoi jokaiselle tytolle lehden. Lehtea piti pitaa kammenien valissa ja sitten hieroa kammenia yhteen. Odotettiin jotain jannittavaa tapahtuvaksi, mutta kun avasimme kammenet, bussiin levisi valtava pierun haju ;D Olipas hauska jekku, jeejee.

Matka jatkui Mossman Gorgelle. Lisää sademetsää ja kivoja metsäpuroja.

Mossmanilla olisi paassyt vilvoittelemaan kylmaan veteen. Ei se Suomen jarvivetta kylmempaa ollut, mutta Ausseille tietenkin melko eksoottisen viileaa :) Vesi tassa joessa oli jannan vihreaa. Epatodellisen varista.

Port Douglasiin saavuttuamme kavimme pikkuisen kavelemassa pienessa keskustassa ja rapsuttelimme Tessy koiraa. Tessy oli n.7kk vanha hostellin omistajan hauva. Hauska otus :)

Soimme iltapalaksi tallaiset jaatelot. Toisessa oli kookosjaateloa, suklaakastiketta, banaanijaateloa ja mangojaateloa. Toisessa oli marjasorbettia, mangojaateloa, ja olikohan muistaakseni vadelmajaateloa tms. Paalla oli passionhedelma sorsselia. Jami!

Seuraavana aamuna oli aikainen heratys. Annu tuli herattamaan. Onneksi olkoon. Oh no!! Nyt se tapahtuu...Mittari kierahtaa kolmosen puolelle. Voi voi...Noh oli luvassa mukava synttaripaiva, jollaista joka tytto ei saakaan kun tayttaa 30v :) Lahdettiin nimittain Great Barrier Reefelle purjeveneella. Ankkuri ylos ja matkaan.

Ilma naytti vahan pilviselta ja jossain vaiheessa satoikin himpun vetta, mutta paiva kirkastui ja saatiin mahtava keli. Meidan matka vei Mackay Reefelle. Siella puettiin markapuvut niskaan ja hypattiin lapsykkaitten ja snorkkeleitten kanssa veteen. Vesi oli 26-27 astetta lamminta ja markapuku viela takasi sen, ettei vilu yllata.

Ostettiin Cairnsista kameralle vedenpitava pussukka. Eihan nama ole sama, kuin livena ja varit eivat kerro totuutta, mutta sentaan jotain.

Snorlaamisen jalkeen noustiin veneelle syomaan lounasta. Sen jalkeen koittikin jannat paikat. Things to do before 30 - part 2. Juuri ja juuri, tunti ennen syntymahetkeani nousin pintaan 6,8m:n syvyydesta. Juu, sukelsin :)

Before Scuba Diving.

Scuba Diving - done!

Tehtiin intro sukellus, joka kesti puoli tuntia. Aluksi meinasi menna vahan homma plorinaksi, koska kakkulat vuosivat ja olin jo melkein luovuttamassa. Sitten sukellusope vaan vei pinnan alle, ei siina enaa mutinat auttaneet. Hengittaminen oli ihan helppoa, mutta koska happi on niin kuivaa pullossa, alkoi loppusuoralla kuivamaan suuta. Insinooriminani jo kehittelikin mielessaan sumutepulloa liitettavaksi suukappaleeseen, jolla voisi sumuttaa suuta kosteammaksi :P Lisaksi mietin, miksi suukappale ei ole niskalenkilla kiinni? Vahan janskatti pysyyko se suussa, mutta pysyihan tuo.

Nahtiin paljon paljon erilaisia koralle. Sellaisia, joita snorkatessa ei oltu nahty. Siniset joulukuusen nakoiset pienet hapsukkaan menivat salamana piiloon kun sellaisen korallin ohi sukellettiin. Nahtiin erilaisia kaloja, joita ei oltu viela nahty, iso valkoinen pienia mustia pilkkuja taynna oleva kala, vielakin isompi harmaa kala jne. Opas noukki hiekalta punaisen merimakkaran ja saatiin taputella sen masua. Pehmea, hih. Opas osoitti kadellaan hiekkaan. Nain sting rayn aariviivat. Se oli hiekan alla ja santasi matkaan kun opas vahan hatisti sita. Se oli vaalean harmaa ja silla oli vaaleahkon sinisia pilkkuja. Tallainen sting rayhan tappoi krokotiilimiehen Steve Irwinin. No meita se ei ampunut sentaan. Yhtakkia nainkin jo veneen portaat. Ai, joko puoli tuntia meni muka? Joo kylla vain. Tuntui kylla paljon lyhemmalta ajalta. Fiilis oli hieno. Mahtava kokemus ja nakin niin paljon sellaista, mita ei viela ollut nahnyt. Ehka nautin snorklauksesta kuitenkin enemman. Sukeltaessa joutui keskittymaan hengittamiseen ja kaikkeen muuhunkin paljon enemman. Pelotti, etta kakkulat siemaisee vetta ja en saa niita tyhjaksi enaa jne. Mutta menen varmasti toistekin ja uskon, etta seuraavalla kerralla jannittaa vahemman :)

Sting ray. Kuva haettu googlesta.

Tassa ei olla me. Nappasin toisista sukeltelijoista kuvan snorklatessa.

Sitten tsillailtiinkin vaan kannella auringon paisteessa. Meille tuotiin melonilohkoja ja viinia. Vau! Etta aikasta taydellinen syntaripaiva :)

Naaaams!!

Happy Birthday me!

Ja nakyma rantaantullessa oli komea. Syvan vihrea sademetsa otti meidat vastaan.

Mutta kuulkaas kaimat. Nyt menee nettipaikka kiinni. Olen tata kirjoittanut jo 1,5h ja en ehtinyt laittaa viela kuvia. Huomenna vietetaan viimeinen Australiapaiva Green Islandilla purjeveneella ja mennaan taasen snorklailemaan Great Barrier Reefea tutkimaan uudelleen. Lento Suomeen lahtee 2.6. En tieda ehdinko enaa kirjoittaa taalla ollessani enempaa. Laitan kuvat ja kirjoitan tarinat sitten Suomessa, jos en enaa ennata huomenna.

Cairns kuittaa.

---

Ja jatkuu. Nyt on siis jo 15.6. ja olen ollut puolitoista viikkoa koleassa Suomessa ;) Jatkan siis juttuni loppuun, mita en ehtinyt Ausseissa kirjoittaa. Niin ja kirjoitan edelleen ilman ääkkösiä. Se on nopeampaa nain, uskokaa tai alkaa. Toinen mika on tuottanut "ongelmia", on tama vaaran puoleinen liikenne. Katson suojatiella AINA vaaraan suuntaan. Hupsista :)

Synttaripaivani jatkui illallisella, jonka eteen ei minun tarvinnut laittaa tikkua ristiin :) Menulla oli hamppareita hoystettyna Aussien iki-ihanalla smokey barbeque -kastikkeella. Mmmmm!! Hampparit ei ole enaa mitaan ilman tata jumalaista tuotetta (tuotiin sita kotiin 1,5 litraa :P ). Jalkkariksi ja synttarikakuksi sain suklaakookoskakkua hoystettyna suklaakastikkeella.

Illemmalla lahdimme viela baariin synttaridrinksuille. Eipa ole ennen tullut mentya baariin lokapoksyt jalassa ja varvassandaaleissa!! Tama baari oli sellainen sademetsabaari, ulkona katoksen alla keskella puita ja pensaita (ja mita lie kaarmeita siella ollutkaan seassa...).

Annu kavi mulla pinacoladan ja itselleen banaani-mango drinksun. Meilla oli omat naposteltavat mukana ja siina mussuteltiin patonkia ja brieta. Ei ehditty kauaakaan istua, kun valot sammui. Jaa, etta taalla tulee valomerkki jo kymmenelta...No ei se sita ollut. Sahkot vaan loppuivat. Veneella paivalla meille kerrottiin, etta Daintree sademetsan alueella ei ole oikeata sahkoa. Sahko tuotetaan auringon ja veden avulla. Sita saa vain tietyn verran ja sitten kun se loppuu, niin sitten se loppuu. Esim. jos jattaa valot vahingossa paalle, sammuu pian jaakaappi. Baarista siis sammui ensimmaisena baarin puolelta valot. Omistajan oli pistettava paikka kiinni, koska seuraavaksi olisi sammunut keittion puolelta valot ja sitten mennyt sahkot kylmalaitteista. Istuttiin siis pimeassa juomassa drinksut loppuun. Katseltiin siina hiljaa ymparillemme ja mina mietin mielessani, et mita jos tuolta nurkasta nyt nousisi Taipaani..Samalla Annu maakaisi jotain ja saikahdin puolikuoliaaksi, etta nytko se Taipaani tuli!!! Ei ollut Taipaani, eika mikaan muukaan kaarme. Se oli hiiri! Tyyppi oli hypannyt tuolin kasinojalta poydalle ja oli tutkimassa meidan juustoa!!! Vahan aikaa sita sai hatyytella pois ja sitten se mokoma jai viereiselle tuolille kytikseen, etta josko viela yrittaisi. Muutaman kerran se yritti hypata uudelleen pöydalle kunnes otettiin juustomme ja lahdettiin nukkumaan.

Katosin muutamaksi paivaksi maailman vanhimpaan sademetsaan Cape Tribulationiin. Matka sinne alkoi 27.5. aamutuimaan. Ensimmainen pysakki oli Daintree Riverilla, krokotiilijoella...Tehtiin tunnin mittainen ajelu joella ja nahtiin Scar Face, 4m lotjake, pikkupikku krokovauva ja Fat Albert, alueen suurin tyyppi. 4,5m - 600kg. Meille kerrottiin, etta Fat A. oli napannut joenpenkereelta joskus lehman!!! Tyypit lekotteli puoliksi vedessa, puoliksi maalla. Opas kertoi, vaikka kroko ei katso meita pain, se tietaa tarkalleen mita sen selan takana on menossa. Silla on tarkat aistit ja se tuntee veden liikkeet nahassaan. Jos sattuu joutumaan joessa veteen, niin tarkeinta olisi olla rapikoimatta hullun lailla vaan pitaisi pysya mahdollisimmaan tyynena, jotta ei aiheuttaisi paljoa liiketta veteen.

Scar Face.

Vauva kroksu.

Fat A.

Merikotka.

Opas kertoi kahdesta veljeksesta, jotka olivat leikkimassa jonkun matkan paasta joesta. 3-vuotias poika katosi ja tiedettiin, etta krokotiili hanet vei. Kesti kymmenen paivaa loytaa oikea krokotiili ja DNA-testeilla varmistettiin, etta juuri se kroko vei pojan. Krokotiileilla on territoriot missa oleskelevat ja eivat mene rajojen yli. Ja tama kyseinen kroko oli kaukana alueeltaan, koska oli 100m pois vedesta. Sen on taytynyt tietaa, etta pojat kayvat siella leikkimassa ja oli odottanut jossain kytiksessa. Opas kertoi, etta 250 vuoden aikana krokotiili on syonyt 125 ihmista. Eli noin 1 kpl joka toinen vuosi. Ei paljoa. Suurempi riski on pudota jakkaralta ja iskea paansa. Mutta viimeisen 7kk aikana krokotiili on saanut 4 ihmisuhria. Yksi niista oli tapaus, jossa nuori miehenalku hyppasi kannispaissaan jokeen vaikka tiesi siella olevan krokotiileja. Juha tasta luki netista, kun oltiin Brisbanessa. Ja kas kummaa, krokotiili tapettiin. Eihan se tehnyt mitaan luonnotonta. Ihminen meni sen alueelle ja krokotiili ajatteli, et jaa, ruokaa. Tuo pikkupojan tapaus on tietenkin asia erikseen. En tieda mita sille krokolle tehtiin.

Matka jatkui hulvattoman hauskan nais-oppaamme kyydissa. Selvisi matkalla muutamia faktoja tasta maasta. Ne 2,5m korkeat korret, joista kirjoitin aikaisemmin, ne ovat sokeria :) Taipaani, maailman myrkyllisin kaarme viihtyy naissa sokeriviljelmien keskella. Ei siis kannata menna sinne samoilemaan. Taipaani on arhakka kaveri. Oppaamme Cindy kuvailikin kaarmetta, etta silla on jatkuvasti PMS :D Tama kaarme myos tykittaa kaiken myrkkynsa kerralla. Taipaanin purema lamauttaa lihakset ja 15 sekunnin jälkeen ei pysty enää kavelemaan. Ihmisessa myrkky vaikuttaa 4 tuntia ja sitten tulee hakija. Pahempi juttu, jos Taipsu puree keskella ei mitaan. Vastamyrkky on kylla olemassa, mutta paljon se lohduttaa jos lähimpään sairaalaan on 1000km..

Seuraavaksi ajettiin Daintree sademetsaan. Sinne oli rakennettu board walk ja sita pitkin kaveltiin lyhyt lenkki. Halukkaat mm. nuolivat vihrean muurahaisen takapuolta. Maistuu kuulemma vakevasti sitruunalta ja neljasta nuolaisusta saa paivan C-vitamiiniannoksen. Opas kertoi, etta Cape Tribulatioinin sademetsa on maailman vanhin elossa oleva trooppinen sademetsa. Siella sita vaan sitten kaveltiin, keskella maailman vanhinta sademetsaa!! Oppaamme oli aloittanut sademetsan opiskelun kasveista. Lajejahan on tuhansia, samoin lintuja ja hyonteisia. Opittiin katsomaan sademetsassa eteemme, kun tormattiin roikkuviin piikikkaisiin oksiin. Ne roikkuvat puista ja piikit ovat todella teravia koukkumaisia. Jos sellainen jaa vaatteeseen kiinni ja alkaa pyristella, sotkeutuu vaan enemman. Ei siis kovin kiva joutua keskelle naita oksia...Myos silmakulmaan saa ilmaisen lavistyksen, jos ei katso eteensa. Aboriginaalit kayttivat ennen vanhaan naita piikkisiimoja kalanpyydyksina. Kun kala ui piikkien mukaisesti, ei silla ole mitaan hataan, mutta sitten kun kala tekee u-kaannoksen, niin se jaakin piikkeihin kiinni.

Maailman vanhinta trooppista sademetsää...

Nama oli viela pienet juuret...Isoimmat olivat kuin seinat!

Sademetsassa asuu ns. puunsyojapuu. Tai no itse ristin sen sellaiseksi...Tama puu alkaa kasvamaan toisen puun ymparille verkoksi ja lopulta sisaan jaanyt isantapuu kuolee ja lahoaa. Jaljelle jaa elamaan puunsyojapuu. Taman syojapuun sisalta isanta oli jo havinnyt. Tallainen ontto verkko oli jaljella.

Pohjois-Queenslandissa ajellessa taytyy varoa isoa lentokyvytonta lintua. Emu? Ei, vaan Cassowary. Naita lintuja, jotka myoskin potkivat puolustautuakseen (joten varo jos tulee vastaan) on jaljella enaa noin 1000 yksiloa. Tienlaidoilla oli varoitusmerkkeja ja yksi paikallinen oli taiteillut tiella olevasta hidasteesta kertovasta merkista tallaisen varoituksen.

Saavuttiin Cape Tribulationiin ja meidan hostelli oli keskella tata upeaa sademetsaa. Rantaan oli kivenheitto ja taalla se paikka on. Se paikka, missa sademetsa kohtaa meren. Yksi maailman ainutlaatuisimmista paikoista. Maailman vanhin sademetsa ja maailman suurin koralliriutta rinnakkain.

Hostellin pihasta.

"Raparperin alla, aidin kasvimaalla..."No ei se ehka ollut raparperi, mut iso se oli :)

Hostellin pihapiirissa oli monta Golden Orb rotuista hamahakkia. Vartalo suurimmilla oli n.5cm ja siihen koivet viela paalle.

Illalla meita odotti yollinen kavely sademetsassa. Saatiin isot spotit ja sadetakit mukaan. Sadetakeille tulikin heti kayttoa, koska alkoi satamaan. Noh ollaan sademetsassa, siella sataa aina valilla. Ilma oli tosi kosteaa ja lammin tuli nopeasti. Opas kertoi kuinka metsassa kayttaydytaan ja elaimia ei saa sohottaa valolla silmiin. Yolla elavien elainten silmat eivat sita kesta vaan voivat sokeutua. Opas kaski kaikkien sammuttaa valot ja teki niin itsekin. Tuli ihan sakkipimeaa. Silma ei erottanut yhtaan mitaan muuta kuin mustaa. Ja tuli myos hiljaista. Pulina loppui. Nyt pystyi kuulemaan sademetsan. Sirinaa, sammakon kurnutusta, lintujen kutsuhuutoja, sadepisaroitten ropinaa lehdille. Ja ilma, se oli maailman vanhimman trooppisen sademetsan happea. Puhdasta ja raikasta.

Lahdettiin matkaan. Eteneminen oli hidasta. Taalla ei ollut lankuista rakennettua board walkia. Varottiin kompastumasta puitten juuriin ja liukkaisiin kiviin. Valolla katsottiin mihin astutaan valilla vilkuillen sivuille ja puihin, ettei vaan niita kaarmeita...Opas oli nahnyt 6m paasta 3m pitkan pyyttonin joskus! Yritettiin kylla kovasti etsia kaarmetta, mutta ei loytynyt. Loytyi Forest dragon, lisko joka keikkui ohuessa puunrungossa. Se kyyhotti siina siksi, etta oli kaarmeelta turvassa. Kaarme ei pysty kapuamaan niin ohutta oksaa pitkin, eika se ylla yli 50cm korkeudelle. Jos kaarme saa liskon hannasta kiinni, niin se on sitten menoa. Seuraavaksi loydettiin pienia vihrean ruskeita sammakoita. Olivat olleet piilossa, mutta nyt kun satoi, olivat taas maisemissa. Ne olivat tulitikkuaskia pienempia.

Nahtiin dinosaurusten aikainen puu. Se puu mika nahtiin oli 2m korkea eli n. 300 vuotta vanha. Tama puu kasvaa metrin mittaiseksi 200 vuotta. Sen jalkeen metrin sadassa vuodessa. Huh huh! Meille esiteltiin myos ei kovin erikoisen nakoinen kasvi, jonka aboriginaalit ovat ristineet Pain Pain -nimiseksi (en muista mika se oli abojen kielella). Jos kasvin karvaiseen lehteen koskee sormenpaalla, on kipu niin valtava, ettei nuku kahteen yohon. Jos painaa katensa lehteen, seuraa kipu mukana 3 kk. Se saattaa valilla helpottaa, mutta tulee aina uudelleen esim. lampotilan vaihtuessa. Katselin kyseista kasvia turvallisen valimatkan paasta. Ei uskaltanut lahtea kompuroimaan lahemmas. Cindy, se bussin opas paivalla kertoi, etta joku nainen oli kaynyt asioillaan ja ei ollut ollut mukana vessapaperia. Oli huomannut tuollaisen kasvin ja katsonut, et kas siinapa pehmean nakoiset lehdet. Taidanpa tuohon pyyhkaista..Auts....

Pain Pain.

Kun valoa naytti maahan ja sivuille, naki muutamia oksia ylapuolella. Katsoin ylos ja nain mustaa, onko se taivasta? Osoitin valolla ylospain, ei se ei ole taivasta, siella oli lisaa puitten oksia ja viela niittenkin ylapuolella oli korkeammalla puita ja oksia. Ei taivasta. Niin tihea metsa on. Sadepisarat tippuivat hiljalleen niista muutamista rakosista, joista mahtuivat satamaan. Ne oli kuin putoilevia timantteja.

Sita, millaista sademetsassa on, ei pysty sanoilla kuvailemaan. Siella on kappyraisia oksia, puihin kietoutuneita toisia puita, hyonteisia, joitten pisto sattuu aarettoman paljon, sienia jotka savuavat, kun niihin osoittaa valolla. En pysty sanoilla saamaan sita tunneltaa tahan, mika sademetsassa oli. Se pitaa itse kokea, haistaa ja kuulla.

Uni tuli nopeasti. Hetken aikaa kuuntelin avoimesta ikkunasta yon aania. Olin erottavinani sammakon kurnutuksen lisaksi kolmea eri sirinaa. Sademetsassa yo on lammin. Tuleeko kosteus viela enemman yolla? En tieda, mutta lamminta oli ja mikaan ei kuivunut. Paalla ollut huppari kuivui ihoa vasten ollessaan paivalla, mutta aamulla se oli taas kostea, kun oli yon roikkunut sangynlaidalla. Samoin ruokien pakkaukset on jaakaapissakin kosteita. Omena hikoilee ja niin teki suklaakin.

Ensimmainen pysakki oli sademetsapysakki. Sademetsassa meni lyhyt polku ja opastaulut kertoivat kasveista sademetsassa. Opiskeltiin nama taulut huolella ja opittiin, etta auringonvalosta vain 1% paasee sademetsassa maahan asti. Kilpailu valosta on kovaa ja kasvit ovat keksineet keinonsa, kuinka saada mahdollisimman suuri osa valosta.

Toiset eivat kayta energiaansa kasvattamalla vahvaa runkoa, vaan hyodyntavat puitten runkoja ja kasvavat sita pitkin kohti valoa. Toiset taas eivat kasvata maahan juuriaan, vaan kasvavat suoraan puunrunkoon. Mammuttipuut kasvattavat pitkan oksattoman rungon ja vasta ylos latvaan oksat ja lehdet, jotka ovat kaikkien muiden sademetsan kasvien ylapuolella. Siemenet saattavat odotella maassa vuosia ja kun puu kuolee ja tekee aukon sademetsan tiheyteen, on kamppailu kovaa aukon valloittamisesta.

Toinen pysakki oli Barran Fallseilla. Nahtiin vain osa putouksesta nain kuivana kautena. Markana kautena eli kesalla se on moninkertaisesti leveampi ja valtavampi.

Viimeinen pysakki olikin sitten Kurandassa. Lahdettiin suunnistamaan marketille pain. Se oli idyllinen kylamainen hippipaikka. Siella kopperoitten valissa kiemurteli tie ja nenaan kantautui tuoreen kahvin tuoksu ja taustalla soi janna kilkatikalkati musiikki. Luomuihmiset moivat upeita kasitoitaan, joita oli vakerretty puusta ja koruja oli tehty kasvien siemenista. Joku siemen taalla on verenpunainen. Hienoja koruja luonnonaineksista. Myyjien koirat kulkeskelivat ihmisten valissa ja jokainen tunsi toisensa.

Lahdettiin marketeilta etsimaan polkua, joka veisi sademetsaan ja viidakkoon ja paatyisi lopulta joenrantaan ja junalle, jolle meidan olisi ehdittava puoli neljaksi. Annu sanoi, katsos tuonne. Ilmeeni varmaan oli nakemisen arvoinen. Mita ihmetta! Hirvittavan iso ihka elava kaarme!! Se oli nuoren pojan hartioilla ja mentiin katsomaan lahempaa. Kaarme oli nimeltaan Rammstein ja painoa silla oli 17kg ja pituutta 11 jalkaa eli melkein nelja metria. Kaarme oli Oliivi Python ja sen nahka valkkyi sateenkaaren vareja auringossa. Kysyin saanko koskea ja sain silitella Rammsteinia.

Nahkalta se tuntuu, ei viilealta eika lampimalta. Ihan mukavalta ja silealta. Jotain kiehtovaa noissa kaarmeissa, mutta en todellakaan valittaisi tormata Taipaaniin tai Brown snakeen tuolla poluilla!! Ne on ne Australian kaksi myrkyllisinta.

Lahdettiin viidakkopolulle ja mietittiin, et mitas jos tuolla puussa roikkuisi joku kaarme ja onkohan niita taalla. No ihan varmasti oli ja varmaan montakin. Ja joessa, jonka vierta kaveltiin, on makeanveden krokotiileja. Ne ei ole vaaraksi ihmiselle, mutta eipa tuota olisi kovin mukava sellaiseen silti tormata. Piru kun ne tulevat maallekin ja ovat niin vikkelia. Hait sentaan pysyttelevat meressa.

Tultiin junalle ajoissa ja hypattiin kyytiin. Ensimmaisessa luokassa oli oikein lekottelutuolit, mutta me tavikset oltiin ihan vaan toisenluokan vaunussa. Hieno sekin oli. Puuta oli juna kauttaaltaan.

Vauhti ei paata huimannut ja ehtikin kivasti katsella maisemia. Ajettiin Barran Fallsin ohi ja kolkuteltiin yhteensa 15:sta tunnelin lapi. Pisin oli 490m pitka ja sita rakentaessa sillon ennen vanhaan kuoli 7 tyomiesta.

Juna tuli sillalle, jossa rata samalla kaantyi jyrkasti. Oikealla puolellamme oli kalliota ja vesiputous.

Tasta junaradasta on sanottu, etta se on yksi maailman kauneimpia reitteja. Ja uskon kylla. Mikas veturinkuljettajalla ajellessa, kun on tuollaiset maisemat.

Pikkubussi tuli ja kaikki muut olivatkin jo kyydissa. Meidat toivotettiin tervetulleiksi ja saatiin pari lappusta taytettavaksi. "Teet taman omalla vastuullasi ja tama on vaarallista ja voi aiheuttaa vakavan vammautumisen tai kuoleman. Me emme ota vastuuta ja jos vedat meidat oikeuteen ja haviat, joudut maksamaan oikeuskulut." Aha, no ok sitten.

Bussimatka kesti reilun tunnin ja lappujen tayttelemisen jalkeen keskityin katselemaan maisemia. Peltoja, joissa kasvaa kaksimetrista heinaa, mutta en tieda mita se on. Niita on taalla hirveasti. Banaaniviljelmia ja monenkirjavia pusseja, joissa tertut kypsyvat.

Bussin vauhti hidastui ja kaannyttiin pienemmalle tielle. Apua! Joko me ollaan perilla! Eiiii!! Voitasko viela ajella vaan?? Hypattiin ulos bussista ja meidat ohjattiin talon sisaan, joka toimi toimistona. Istahdettiin sohville odottamaan, etta talon vaki sai paperityot tehtya. Piti kayda vaakalla ja oijoi, kun se naytti ihan liikaa. Vissiin tullut syotya liikaa TimTameja...Kotosuomessa siis odottaa bootcamppi!! Bootcamp on takalainen kuntojuttu, jossa saatetaan menna klo 5.30 aamulla raakkaamaan itsensa hengilta!! Johnstonen Heidi se sita harrasti helmikuussa.

Sitten meidat kaskettiin lattialle rinkiin polvillemme. Kadet rinnalle noin. Sitten paa taakse, kunnolla! Sitten banaani eli taivutetaan selkaa taaksepain. Sitten meidat kaskettiin istumaan lattialle ja piti ottaa kasilla polvien takaa kiinni. Toinen tarkea asento siis se.

Pojista yksi oli Terry, tosi hassu tyyppi ja harjoitteli sanomaan mun nimea. Terry sanoi, et kavele tasta pyodan luota tuonne sohvalle pain ja katso sitten taakse olkasi yli. No hah hah!! En varmana ala kuule sulle keikistelemaan!! Vahan aikaa se yritti houkutella, mut hopo hopo ja lahdin kavelemaan sohville takas istumaan. Terry huikkas: Virve!! Ja kaannyin katsomaan olkani yli taaksepain. Ja voi etta silla oli hauskaa!! Damn, sai mut nalkkiin :D

Mentiin ulos odottelemaan ja ensin tuli Sam sanomaan Annulle, etta arvaa mita. Sa oot mun kans. Halusi oikein halata Annua. Seuraavaksi tuli Terry ovesta virne naamalla. Hey Virve. Me lahdetaan yhdessa. Mun kommentti oli: Oh no!!! ;D

Menin Terryn kanssa syrjemmalle ja puin punaiset housut jalkaani. Sain pitkahihaisen paidankin, kun kuulemma saattaa tulla vahan kylma. Seuraavaksi astuin valjaisiin ja Terry laittoi ne mulle paalle. Aika loysalla?? Terry asetteli mut puskan eteen ja alkoi kuvaamaan videokameralla. Terry kysyi multa, miksi mulle on tuollaiset hassut systeemit paalla. Jaa-a..Mita me aiotaan tehda tanaan? Ja vastasin: SKYDIVING!!!!!!

Me oltiin Annun kanssa ensimmaisessa hyppyryhmassa ja lahdettin kavelemaan kentalle pain. Aijaa, et se lahtoko on tuosta jo, no voi ei voi ei apua aitiiiii!!! Ahtauduttiin pieneen koneeseen. Ensin meni lattialle istumaan Sam, Annu hanen eteen. Sitten Annun eteen Terry ja mina Terryn eteen. Lisaksi kyydissa oli nelja muuta haiskaa, jotka meinasivat hypata yksin.

Kone lahti rullaamaan ja nousi ilmaan. Maanpinta jai kauemmas ja kauemmas. Koneessa oli kova meteli ja mita ylemmas mentiin, sita viileampaa oli, aivan tarisytti. Vai johtuiko vapina jannityksesta??? Vastapuolellani istui nuorempi poika ja hanta tuntui myos jannittavan. Vai esittiko vaan, kun leikillaan pureskeli kynsiaan :D

Terry sanoi, etta kaksi kaveria lahtee nyt. Luukku avattiin ja kaverukset menivat laidalle istumaan vierekkain. Laskivat one, two, three ja sitten ne havisivat jonnekin. A-a-a-aaaapuuaaa!! Kamalaa!! Voi hirveaa!! Jos asken ei jannittanyt, niin nyt todellakin pulssi kohosi, kadet hikosi ja jalat tarisi. Voi herrajumala!! Mihin mie oon oikein lahtenyt?? Terry naytti korkeusmittaria. 8000 jalkaa. Haluatko lahtea nyt vai mennaanko ylemmas? Mennaan ylemmas!!!

Terry naytti "toimistonsa" ikkunasta maisemia ja kysyi, nayttaako mun toimistossa talta. Valitettavasti ei..Nain vuoristoa, peltoja, meren, ja Great Barrier Reefin. Ou vau!

Sitten oltiinkin jo paljon korkeammalla jo. Voi kaak, kohta varmaan on meidan vuoro...Terry kaski hypata syliin istumaan. Han kiristi mun valjaat ja klikkasi minut kiinni omiin valjaisiinsa. Lasit silmille. Terry sanoi, etta nyt lahtee nuo kaksi tyyppia tuosta ja kun he ovat menneet, me mennaan reunalle istumaan, hyppaat syliin, laitat kadet ristiin rinnalle, paan taakse hanen hartialleen ja sit mennaan ja banana! Ok, tama selva.

tuk-tuk-tuk-tuk-tuk-tuk

Pulssi noin 200.

Siirryttiin heti reunalle, kun kaksi kaverusta lahti. Paassa ei ollut mitaan. Ihan tyhjaa. En katsonut alas. En muista nahneeni yhtaan mitaan. Kadet rinnalle. Joo ne on. Entas se paa, joo taakse Terryn olkaa vasten. AaaaaaAAaaAAaaaa!!!!!!

Tehtiin kuperkeikka, mutta en ehtinyt nahda konetta. En nahnyt mitaan!! Tai nain varmaan, mutta en muista nahneeni. Asento muuttui banaaniksi ilmassa, eli vatsa edella alas. Ok, nyt sita siis ollaan tassa. Se ei tuntunut putoamiselta. Tuntui, etta oli kovassa paineessa. Etta tuuli kovaa ja kasia oli vaikea liikuttaa. Jalkojani en edes tuntenut, missa lieneevat olivatkaan. Huutaminen oli taysin mahdotonta, yritin kylla. Valilla hengittaminenkin oli hankalaa kovan tuulen takia. Naama meni ihan mutturalle ja mutkalle ja vaikka mille. Vapaapudotus kesti minuutin. Aika tuntui paljon paljon lyhemmalta!

Maisemat oli hienot, mut ei niita ehtinyt katsella!

Tallaiselta possulta nayttaa kun putoaa kovaa vauhtia alas. Lasitkin meinasivat lahtea litomaan.

Tunsin nykayksen ja ensin ihmettelin, et mitas nyt, mutta sehan johtuikin siita, etta varjo aukesi. Katsoin ylospain, keltavihrea. Yhtakkia tuli hiljaista, vauhti pysahtyi. Silta se siis tuntui vaikka todellisuudessahan leijuttiin alaspain koko ajan. Ei aantakaan missaan. Vain varjon kahina.

Terry otti mun lasit ja katselin haltioituneena alaspain. Vau, ma lennan! Terry veti toisesta varjon narusta ja lahdettiin pyorimaan. Pyorittiin niin kovaa, etta silmissa vaan vilisi ja paata huimasi. Parempaa kuin Lintsilla ikina! Pyorittiin toiseen suuntaan. Ja sitten viela vahan lisaa. Terry teki varjolla jonkun tempun ja tuntui silta, kuin oltaisi pysahdytty hetkeksi. Leijuttu tyhjyydessa ja kaikki pysahtyi. En tieda mita han teki, mut silta se tuntui. Harjoilteltiin jo ylhaalla laskeutumisasentoa. Jalat ylos ja kasilla kiinni polvien takaa. Muuten voipi koivet katketa laskussa.

Nyt vasta huomasin, etta maa laheni. Koko ajan kun tuntui, etta leijutaan paikallaan eika tulla alaspain. Jalat ylos ja valmiina laskuun. Tompsis. Laskeuduttiin takapuoli edelle nurmikolle. Ja hymy oli korvissa :)

Pelottiko hyppy? No jannitti koneessa kovasti, mut kun hypattiin, ei jannittanyt enaa yhtaan ja missaan vaiheessa ei tullut oloa, et enta jos varjo ei aukea tai jos valjaat pettaa tms. Turvallinen olo kaiken aikaa.

Terry kuittasi, 14000 jalkaa eli n. 4 km alas, vauhtia 220km/h. Oorrait, not bad :) Very good ride, thank's mate!

Sitten vaan katseltiin, kun loput tuli alas.

Perunapuu. Nama hedelmat/pahkinat, mita ikina olivatkaan, olivat noin 30-40cm pitkia potkyloita ja aika painavia. Loydettiin pari maastakin. Kasvoivat korkealla puussa roikkuen.

Haisteltiin matkalla liljoja ja muita kukkasia, joitten nimia en tieda eivatka ne jaaneet paahan. Mutta kauniita ne olivat! Miten luonto osaakin tehda tuollaisia taideteoksia!!

Yksi kukka oli ihan kannun nakoinen. Kansi ja kaikki.

Laskeuduttiin portaat alas ja siella olikin viilea sademetra. Sademetsaa halkaisi pieni puro. Viileaa ja raikasta ilmaa.

Huilattiin pienella aukiolla ja syotiin evaita. Sitten jatkettiin taas matkaa ja loydettiin orkideatalo. Oijoi kun itse saisi tuollaiset pysymaan hengissa!! Mutta en saa edes perhoskammekkaa kukkimaan uudelleen vaikka se lienee se parhaiten kaltoinkohtelua sietava orkidea.

Joissain kasveissa lehdet olivat kaksivarisia. Oli tummempaa ja vaaleampaa vihreaa symmetrisessa kuviossa. Yhdella kukalla oli vihreita ja aivan tumman violetteja lehtia.

Puistokierroksen jalkeen mentiin pienelle kavelylle sademetsaan. Siella meni puulankuista tehty kavelyreitti ja perilla oli suolainen ja makea jarvi ja joki. Kaveltin hetki joenvierustaa ja palattiin sitten polun paahan aikomuksena lahtea takaisin tielle pain ja bussipysakille. Huomattiin vasta sitten tallainen, GLUMPS.

Sitten muihin aiheisiin. Me vaihdettiin hostellia. Muutettiin vahan syrjemmalle sellaiseen hostelliin, etta jos siella juo alkoholia, puhuu kova-aanistesti tai muuten moykkaa klo 22.30 jalkeen, niin lentaa pihalle ja ei saa etukateen maksettuja oita takaisin. Kuullostaa taydelliselta!! Ja siella ollaankin nyt oltu ja hyvin on viihdytty. Pihalla on riippukeinuja altaan ymparilla ja paljon palmuja. Hostellissa asuu myos Mossukka. Ei tieda sen nimea, mut talta Mossukka nayttaa.

Mossukka ottaa aurinkoa.

Viikonloppuisin Cairnsissa on hedelma- ja vihannestori. Ollaan kayty siella nyt kaksi kertaa. Viimeksi ostettiin 11 dollarilla nain iso kasa hedelmia!!

Kuvassa tuttujen hedelmien lisaksi on pienia ruskeita palleroita Longnan, maistuu ja nayttaa vahan litsilta, keltavihrea potkyla on mansikkapapaija, limen ja banaanin valissa on ruskea kiven nakoinen mami sapote, tummanpunainen ja pehmea sisalta, makean makuinen, sitten sen vieressa on vihrea rypylainen custard apple, valkea makea hedelmaliha, aivan mielettoman hyvaa!! Tehtiin naista trooppista hedelmasalaattia ja aijai miten namia!

Namia on myos Aussien keksit...Meidan viimehetken paniikki on maistaa kaikkia eri TimTam makuja ;-D Kylla minttu TimTam on ehkapa se paras. Toisena tulee hasselpahkina. Oikeastaan onni, ettei naita herkkuja saa Suomesta ;-)

Meidan hostelli on halpa ja silta se nayttaa ja haiseekin. Huonekaverina on kaksi yoelajaa. Molemmat tosin ihan hiljaisia ja tulevat yolla hissukseen. Nukkuvat jonnekin viiteen iltapaivalla, kayvat ilmaisella ruualla (saadaan joka ilta ilmainen dinner, joka on ihan nasta juttu) ja sitten he haipyvat illan hamartyessa. Outoja ellaimia...No kukin tavallaan. Itse mieluummin katselen Australian maisemia ja luontoa, kuin pimeita baareja. En vaan tajua, mut ehka ei tarvitsekaan. Toinen naista hiippareista on miespuolinen ja sen vaatteet ja kengat haisee ihan karmealle. Eika ole ensimmainen mies joka on hostellissa lemunnut. Sydneyssa turvauduttiin jo ilmanraikastimeen ja sita on saanut nykyisessakin kampassa sumutella.

Taalla kaydaan syomassa joka ilta, Woolshed.

Sunnuntaina Cairnsin Eslpanadilla oli Million Paws Walk, joka oli RSPCA:n jarjestama elaintapahtuma. Siella oli koiria, pari ponia, rotta jne. Koirat olivat paaosassa ja ne oli puettu mita kummallisimpiin kostuumeihin. Oli hoitsu, merirosvo, karjapaimen, Herra ja Rouva yms yms.

9 vkon ikainen enkkeli labbis.

Hoitsu.

Esplanadi.

Maanantaina lotvehdittiin Cairnsin suolavesi laguunilla nurtsilla palmun alla. Cairnsissa ei ole uimarantaa vaan ne ovat tasta vahan pohjoiseen, joten tanne on kaupunkiin rakennettu uima-allas, jossa lillua.

Meri on ihan vieressa, mutta merenpohja on aika karmaisevan nakoinen ja sitten siella on tallaiset merkit.

Tanaan kaytiin soppailemassa ostoskeskuksessa. Yritin etsia kamun kesahaihin jotain paallepantavaa, mutta eipa taalla ole kuin talvivaatteita. Talvivaatteita kaupungissa, jossa on aina lammin??? No ok, iltaisin on vahan viileaa ja voipi tarvita pitkat housut ja pitkahihaisen.

Iltaisin lepakkoyhdyskunta tulee jostain ja menee jonnekin. Niita on satoja.

Suunnitteilla on matka sademetsiin, krokotiilijoelle ja uuteen hostelliin :P Ihan kaikkia suunnitelmia en viela paljasta, saatte sitten taalta lukea, mita hurjaa paatettiin tehda ;)