Tehtiin siis 3 paivan safariretki sinne keskelle ei mittaan. Lennettiin Alice Springsiin torstaina. Alice on pieni melko vahapatoinen kaupunki ja suurinosa sen vaestosta on aboriginaaleja. Siella ne tallusteli paljain jaloin ja tukka sotkussa. Myohemmin oppaan kertomana selvisi, miksi he ovat niin nuhjuisen nakoisia. Aboriginaaleille kaikki paikat missa on vetta, on pyhia. Ja he eivat kayta vetta ollenkaan peseytymiseen. Eivat siis kay suihkussa. Ja heidan mielestaan me haistaan pahalle, koska tuoksutaan shampoolta ja saippualta :)

Oppaamme nimi oli Craig, hauska kaveri, jolla riitti tarinoita. Heti ensimmaiseksi meidan piti kirjoittaa tussilla bussin ikkunaan nimet ja mista on kotoisin.

Australian outbackissa liikkuu muuten pitkan pitkia rekkoja. Niita kutsutaan nimella Road Train ja voivat olla 53,5m pitkia. Nain yhden kuvan Shellin rekasta, jossa oli 4 peravaunua! Livena ei harmi kylla nahty ihan noin isoja.

Matka alkoi perjantaiaamuna 20.2. klo 6.15. Ensimmainen etappi oli kamelifarmi, jossa saatiin hypata kamelin selkaan. Kameli pisti myos juoksuksi, aika pomppuista kyytia se oli :) Kamelin nimi oli Goldie ja kaverinsa oli Blackie. Farmilla oli myos muita elaimia. Mun lemppari oli narun paassa oleva dingo, jota paasi rapsuttelemaan.

Taman paivan patikkaretki tehtiin Kata Tjutalla. Kaveltiin Valley of the Winds niminen reitti, joka oli pituudeltaan 5,5km. Kiipeilya ja taiteilua kivien seassa. Maisemat olivat kylla vaivan arvoiset. Kohokohta oli Karingana lookout.

Kata Tjuta nayttaa kauempaa katsottuna maassa makaavalta Homer Simpsonilta :)

Kata Tjuta tarkoittaa "monta paata". Ennen nimi on ollut Mt Olga. Tama vuori (vai miksika sita pitaakaan kutsua...) on muodostunut maanjaristyksissa ja ollut aluksi teravareunainen. Kivessa on ollut halkeamia ja pikkuhiljaa veden ja tuulen vaikutuksesta teravat reunat ja sarot ovat muokkautuneet pyoreiksi.

Kuultiin Cregilta tarinoita, miten aboriginaalit ovat metsastaneet kenguruita laaksossa kallioitten valissa ja asustelleet koloissa ja luolissa.

Parhaaksi ostokseksi talle reissulle osottautui karpasverkot. Olisi ehtinyt muutaman kerran pimahtaa niihin pikkukarpasiin, joita siella on PALJON! Menevat suuhun, silmiin ja korviin eivatka lahde helposti hatyyttelemalla matkoihinsa.

Muutama karpanen kaverina.

Kavelyurakan jalkeen saatiin valipalaksi omenat, jotka maistuivat aivan taivaalliselle nalkaisille polyisille tallustajille. Ja ne omenat olivat kylla ihan mielettoman mehukkaita, nams!

Ennen illallista mentiin viela ihastelemaan auringonlaskua Ulurulle. Oli vaan aika pilvista, joten auringonlasku jai hieman latteaksi. Aika vaikuttavahan se kiven murikka siella silti on. Tama kuva on otettu 22km paasta.

Australiassa kuu on vahan huppelissa.

Meidan makuuhuone oli pieni hiekkakentta. Sinne vaan patjat makuupussit ja hyvaa yota. Nukuttiin siis ihan Milky Wayn alla :) Kengat piti piillottaa, etteivat dingot varasta niita yolla.