Vietettiin kolme yota Noosassa. Kaunis paikka! Tykkasin Noosasta enemman kuin Byron Baysta. Kaduilla nakyi muitakin kuin vaan surffareita ja backpackereita. Noosassa on muuten eniten liikenneympyroita, kuin missaan muualla Ausseissa. Kartasta laskin, et ainakin 70kpl niita oli!! Ja kaupunkihan ei ole suurensuuri, joten tuntui, etta koko ajan siella ajetaan vaan ympyraa :D Meidan hostelli oli Sunshine beachin lahella ja sielta oli pitkahko matka keskustaan. Hostellilta meni ilmainen pikkubussi keskustaan noin tunnin valein. Hyva systeemi.

Saavuttiin Noosaan iltapaivasta keskiviikkona ja kaytiin tutustumassa Noosa Junctioniin eli siella, missa putiikit ovat. Palloiltiin vahan aikaa siella ja kaytiin sitten ruokakaupassa ja palattiin hostellille keraamaan voimia seuraavaksi paivaksi.

Torstai aamuna lahdettiin kavelemaan Noosa National Parkiin. Juha ja Erja sita suosittelivat. Reitti meni merenrantaa pitkin, tai no siella ylempana kalliolla suurimman matkaa. Maisemat oli kauniita. Vihreaa luontoa, vihrea meri alhaalla ja isot isot aallot.

Nahtiin surffareita enemman kuin missaan muualla. Noosassa on sellainen paikka surffata, missa surffari saa pitkat kyydit. Normaalisti aallolla pysyy noin 10 sekuntia, mut siina paikassa pystyy surffaamaan jopa kaksi minuuttia!! Seurattiin jonkun aikaa heita ja isoja aaltoja ja komeita tyrskyja ja jatkettiin sitten matkaa.

Tultiin Hells Gatelle ja taidettiin arvata mista nimi tulee. Se oli kapea kallion nokka ja kun sinne meni seisomaan, sai tosissaan pitaa lakistaan kiinni ja tuntui, etta tuuli ottaa mukaansa. Eipa ollut kuuma ainakaan! Sitten laskeuduttiin Alexsandria beachille ja kaveltiin rantaviivaa myoten, kunnes taas polku johti metsaan. Lopulta paadyttiin Sunshine beachille ja siella saikin kavella ihan yksinaan. Taisi siella kaksi muuta ihmista nakya kavelemassa, mutta tyhjaa oli. Ihanaa!!

Reitti oli yhteensa 5,4km ja meilla meni noin 3h matkassa. Retken jalkeen oltiinkin ansaittu flat white kahvit aurinkoisella terassilla, josta oli merinakoala :)

Seuraavana aamuna perjantaina lahdettiin etsimaan kajakeita. Paadyttiin kahden tunnin mittaiselle kajakkiretkelle jokea pitkin. Meri oli liian villi, joten sinne olisi ollut huono menna melomaan. Joen varrella oli toinen toistaan hienompia lukaaleja. Opas sanoi, etta alle miljoonalla ei saa yhtakaan niista.

Mutkiteltiin joella ja levattiin valilla hiekkasarkalla. Se oli kaistale hiekkaa keskella jarvea. Todistettiin siina samalla melkein pienkoneen maahansyoksy. Se tuli puitten takaa tosi matalalla ja vinossa ja laheni uhkaavasti vedenpintaa. Paasi se sitten ylospain eika tormannyt vastarannalla olevaan kerrostaloon. Liekko kuskilla ollut jotain ongelmia..Aika hurjalta naytti. Kysyttiin meidan oppaalta, josko heilla olisi vapaata iltapaivan surffilessonille. Ja olihan siella ja kun paastiin maaliin, niin puolen tunnin evastauon jalkeen (joka sisalsi turkkilaista leipaa ja Golden Gaytime nimisen jaatelon) lahdettiin surffikouluun.

Pojat sanoi meita active girlseiksi. No kieltamatta urheiltiinhan me 4 tuntia putkeen :) Surffilessoni alkoi silla, etta vedettiin niskaan punaiset uimapaidat.

Sitten kannettiin laudat rannalle ja asetuttiin rinkiin. Ensin opiskeltiin miten aallot kayttaytyvat ja mita pitaa varoa ja miten virtaukset menee. Ja mita tahansa tekeekaan, niin paa edella ei saa tulla laudalta pois. Sitten voi taittua niska tai muuta ikavaa. Harjoiteltiin rannalla ensin melomista ja missa kohtaa laudalla tulisi olla ja mista kohtaa kasilla punnerretaan ylakroppa ylos. Sitten sama homma markana eli aalloille. Laudan vieminen syvemmalle oli aluksi aika hankalaa ennen kuin oppi miten sita kannattaa kuskata, ettei aalto heita lautaa pain nakoa. Lyheyn harjoittelun jalkeen tultiin takaisin rantaan ja nyt harjoiteltiin tekniikkaa, kuinka nousta laudalla seisomaan. Joogaa surffilaudalla. Vatsalleen laudalle niin, etta varpaat just ja just on laudalla takana. Kolme melontaa ennen aaltoa, takajalka koukkuun ylos, sitten kasilla punnerretaan kroppa ylos niin, etta vain etujalan varpaat on laudalla kasien lisaksi - 1. Sitten siirretaan takajalta laudalle - 2, ja kun se on laudalla, tuodaan etujalka laudalle ja noustaan ylos - 3. Polvet koukussa, varpaat sivuille, kasi eteen alaviistoon ja toinen kasi takana koukussa. Easy :) No ei ollut kylla :D Eka kerralla tuurilla taisin paasta seisomaan ja pysyinkin kyydissa, mutta sitten tultiinkin monta kertaa mukkelismakkelis alas. Ensin toiselle kankulle, sitten toiselle (hiekka on muuten aika kovaa..auts). Aallot ei olleet mitaan kesyja ja valilla tuli tosi voimakkaita aaltoja ja veivat rantaa kohti kaksi metria, kun tarkoitus oli kahlata syvemmalle. Valilla sukelsin joko laudalta alas tai sitten aalto heitti nurin ja nielin varmaan litran merivetta, nams...Vahan ennen taukoa tulin polvi edella laudalta matalikossa ja nainhan se on, etta missa tahansa ollaankin, niin jos joku itteaan kolhii, that's me..Polvessa 3 * 3 cm aukko. Hiekka naarmutti sen ihan verille. Tauolla kaytiin pelastuskopissa paikkuuttamassa se, mutta heti kun ensimmainen aalto tuli, oli laastarilappu tiessaan. No jaah, eikun laudalle. Viimeinen aalto, huuteli ohjaaja. Laudalle mahalleen, kolme melontaa, takajalka koukkuun, punnerrus, varovasti ylos, pysyy, pysyy, pysyy. Hei ma surffaan!!!!! Hiiiii!!! Ja en tullu takapuoli edella veteen vaan ihan jaloilleni. Tuuletus!! Oli kiva paattaa surffitunti onnistuneeseen suoritukseen. Tuntui vaan silta, etta just kun aloin oppimaan oikean ajoituksen, oikean tekniikan ja pysyin kyydissa, niin aika loppui. Taytyy tassa jossain vaiheessa vaikka vuokrata lauta ja menna viela uudelleen. Oli se vaan hauskaa. Ja tuli aika hyva jumppa meille. Melonta kavi selkaan ja olkavarsiin, surffaus kay ihan joka kohtaan kropassa. Ei se ihme, etta surffarit on niin hyvassa kunnossa! Jos muutan tanne, alan harrastamaan surffausta :)

Illalla ei kauan tarvinnut unta odotella. Silmat valuivat itsestaan kiinni.

Tana aamuna ajettiin bussilla Rainbow Beachille ja huomenna lahdetaan maailman suurimmalle hiekkasaarelle - Fraser Islandille bongailmaan dingoja :)