Day 1.

Katosin muutamaksi paivaksi maailman vanhimpaan sademetsaan Cape Tribulationiin. Matka sinne alkoi 27.5. aamutuimaan. Ensimmainen pysakki oli Daintree Riverilla, krokotiilijoella...Tehtiin tunnin mittainen ajelu joella ja nahtiin Scar Face, 4m lotjake, pikkupikku krokovauva ja Fat Albert, alueen suurin tyyppi. 4,5m - 600kg. Meille kerrottiin, etta Fat A. oli napannut joenpenkereelta joskus lehman!!! Tyypit lekotteli puoliksi vedessa, puoliksi maalla. Opas kertoi, vaikka kroko ei katso meita pain, se tietaa tarkalleen mita sen selan takana on menossa. Silla on tarkat aistit ja se tuntee veden liikkeet nahassaan. Jos sattuu joutumaan joessa veteen, niin tarkeinta olisi olla rapikoimatta hullun lailla vaan pitaisi pysya mahdollisimmaan tyynena, jotta ei aiheuttaisi paljoa liiketta veteen.

Scar Face.

Vauva kroksu.

Fat A.

Merikotka.

Opas kertoi kahdesta veljeksesta, jotka olivat leikkimassa jonkun matkan paasta joesta. 3-vuotias poika katosi ja tiedettiin, etta krokotiili hanet vei. Kesti kymmenen paivaa loytaa oikea krokotiili ja DNA-testeilla varmistettiin, etta juuri se kroko vei pojan. Krokotiileilla on territoriot missa oleskelevat ja eivat mene rajojen yli. Ja tama kyseinen kroko oli kaukana alueeltaan, koska oli 100m pois vedesta. Sen on taytynyt tietaa, etta pojat kayvat siella leikkimassa ja oli odottanut jossain kytiksessa. Opas kertoi, etta 250 vuoden aikana krokotiili on syonyt 125 ihmista. Eli noin 1 kpl joka toinen vuosi. Ei paljoa. Suurempi riski on pudota jakkaralta ja iskea paansa. Mutta viimeisen 7kk aikana krokotiili on saanut 4 ihmisuhria. Yksi niista oli tapaus, jossa nuori miehenalku hyppasi kannispaissaan jokeen vaikka tiesi siella olevan krokotiileja. Juha tasta luki netista, kun oltiin Brisbanessa. Ja kas kummaa, krokotiili tapettiin. Eihan se tehnyt mitaan luonnotonta. Ihminen meni sen alueelle ja krokotiili ajatteli, et jaa, ruokaa. Tuo pikkupojan tapaus on tietenkin asia erikseen. En tieda mita sille krokolle tehtiin.

Matka jatkui hulvattoman hauskan nais-oppaamme kyydissa. Selvisi matkalla muutamia faktoja tasta maasta. Ne 2,5m korkeat korret, joista kirjoitin aikaisemmin, ne ovat sokeria :) Taipaani, maailman myrkyllisin kaarme viihtyy naissa sokeriviljelmien keskella. Ei siis kannata menna sinne samoilemaan. Taipaani on arhakka kaveri. Oppaamme Cindy kuvailikin kaarmetta, etta silla on jatkuvasti PMS :D Tama kaarme myos tykittaa kaiken myrkkynsa kerralla. Taipaanin purema lamauttaa lihakset ja 15 sekunnin jälkeen ei pysty enää kavelemaan. Ihmisessa myrkky vaikuttaa 4 tuntia ja sitten tulee hakija. Pahempi juttu, jos Taipsu puree keskella ei mitaan. Vastamyrkky on kylla olemassa, mutta paljon se lohduttaa jos lähimpään sairaalaan on 1000km..

Seuraavaksi ajettiin Daintree sademetsaan. Sinne oli rakennettu board walk ja sita pitkin kaveltiin lyhyt lenkki. Halukkaat mm. nuolivat vihrean muurahaisen takapuolta. Maistuu kuulemma vakevasti sitruunalta ja neljasta nuolaisusta saa paivan C-vitamiiniannoksen. Opas kertoi, etta Cape Tribulatioinin sademetsa on maailman vanhin elossa oleva trooppinen sademetsa. Siella sita vaan sitten kaveltiin, keskella maailman vanhinta sademetsaa!! Oppaamme oli aloittanut sademetsan opiskelun kasveista. Lajejahan on tuhansia, samoin lintuja ja hyonteisia. Opittiin katsomaan sademetsassa eteemme, kun tormattiin roikkuviin piikikkaisiin oksiin. Ne roikkuvat puista ja piikit ovat todella teravia koukkumaisia. Jos sellainen jaa vaatteeseen kiinni ja alkaa pyristella, sotkeutuu vaan enemman. Ei siis kovin kiva joutua keskelle naita oksia...Myos silmakulmaan saa ilmaisen lavistyksen, jos ei katso eteensa. Aboriginaalit kayttivat ennen vanhaan naita piikkisiimoja kalanpyydyksina. Kun kala ui piikkien mukaisesti, ei silla ole mitaan hataan, mutta sitten kun kala tekee u-kaannoksen, niin se jaakin piikkeihin kiinni.

Maailman vanhinta trooppista sademetsää...

Nama oli viela pienet juuret...Isoimmat olivat kuin seinat!

Sademetsassa asuu ns. puunsyojapuu. Tai no itse ristin sen sellaiseksi...Tama puu alkaa kasvamaan toisen puun ymparille verkoksi ja lopulta sisaan jaanyt isantapuu kuolee ja lahoaa. Jaljelle jaa elamaan puunsyojapuu. Taman syojapuun sisalta isanta oli jo havinnyt. Tallainen ontto verkko oli jaljella.

Pohjois-Queenslandissa ajellessa taytyy varoa isoa lentokyvytonta lintua. Emu? Ei, vaan Cassowary. Naita lintuja, jotka myoskin potkivat puolustautuakseen (joten varo jos tulee vastaan) on jaljella enaa noin 1000 yksiloa. Tienlaidoilla oli varoitusmerkkeja ja yksi paikallinen oli taiteillut tiella olevasta hidasteesta kertovasta merkista tallaisen varoituksen.

Saavuttiin Cape Tribulationiin ja meidan hostelli oli keskella tata upeaa sademetsaa. Rantaan oli kivenheitto ja taalla se paikka on. Se paikka, missa sademetsa kohtaa meren. Yksi maailman ainutlaatuisimmista paikoista. Maailman vanhin sademetsa ja maailman suurin koralliriutta rinnakkain.

Hostellin pihasta.

"Raparperin alla, aidin kasvimaalla..."No ei se ehka ollut raparperi, mut iso se oli :)

Hostellin pihapiirissa oli monta Golden Orb rotuista hamahakkia. Vartalo suurimmilla oli n.5cm ja siihen koivet viela paalle.

Illalla meita odotti yollinen kavely sademetsassa. Saatiin isot spotit ja sadetakit mukaan. Sadetakeille tulikin heti kayttoa, koska alkoi satamaan. Noh ollaan sademetsassa, siella sataa aina valilla. Ilma oli tosi kosteaa ja lammin tuli nopeasti. Opas kertoi kuinka metsassa kayttaydytaan ja elaimia ei saa sohottaa valolla silmiin. Yolla elavien elainten silmat eivat sita kesta vaan voivat sokeutua. Opas kaski kaikkien sammuttaa valot ja teki niin itsekin. Tuli ihan sakkipimeaa. Silma ei erottanut yhtaan mitaan muuta kuin mustaa. Ja tuli myos hiljaista. Pulina loppui. Nyt pystyi kuulemaan sademetsan. Sirinaa, sammakon kurnutusta, lintujen kutsuhuutoja, sadepisaroitten ropinaa lehdille. Ja ilma, se oli maailman vanhimman trooppisen sademetsan happea. Puhdasta ja raikasta.

Lahdettiin matkaan. Eteneminen oli hidasta. Taalla ei ollut lankuista rakennettua board walkia. Varottiin kompastumasta puitten juuriin ja liukkaisiin kiviin. Valolla katsottiin mihin astutaan valilla vilkuillen sivuille ja puihin, ettei vaan niita kaarmeita...Opas oli nahnyt 6m paasta 3m pitkan pyyttonin joskus! Yritettiin kylla kovasti etsia kaarmetta, mutta ei loytynyt. Loytyi Forest dragon, lisko joka keikkui ohuessa puunrungossa. Se kyyhotti siina siksi, etta oli kaarmeelta turvassa. Kaarme ei pysty kapuamaan niin ohutta oksaa pitkin, eika se ylla yli 50cm korkeudelle. Jos kaarme saa liskon hannasta kiinni, niin se on sitten menoa. Seuraavaksi loydettiin pienia vihrean ruskeita sammakoita. Olivat olleet piilossa, mutta nyt kun satoi, olivat taas maisemissa. Ne olivat tulitikkuaskia pienempia.

Nahtiin dinosaurusten aikainen puu. Se puu mika nahtiin oli 2m korkea eli n. 300 vuotta vanha. Tama puu kasvaa metrin mittaiseksi 200 vuotta. Sen jalkeen metrin sadassa vuodessa. Huh huh! Meille esiteltiin myos ei kovin erikoisen nakoinen kasvi, jonka aboriginaalit ovat ristineet Pain Pain -nimiseksi (en muista mika se oli abojen kielella). Jos kasvin karvaiseen lehteen koskee sormenpaalla, on kipu niin valtava, ettei nuku kahteen yohon. Jos painaa katensa lehteen, seuraa kipu mukana 3 kk. Se saattaa valilla helpottaa, mutta tulee aina uudelleen esim. lampotilan vaihtuessa. Katselin kyseista kasvia turvallisen valimatkan paasta. Ei uskaltanut lahtea kompuroimaan lahemmas. Cindy, se bussin opas paivalla kertoi, etta joku nainen oli kaynyt asioillaan ja ei ollut ollut mukana vessapaperia. Oli huomannut tuollaisen kasvin ja katsonut, et kas siinapa pehmean nakoiset lehdet. Taidanpa tuohon pyyhkaista..Auts....

Pain Pain.

Kun valoa naytti maahan ja sivuille, naki muutamia oksia ylapuolella. Katsoin ylos ja nain mustaa, onko se taivasta? Osoitin valolla ylospain, ei se ei ole taivasta, siella oli lisaa puitten oksia ja viela niittenkin ylapuolella oli korkeammalla puita ja oksia. Ei taivasta. Niin tihea metsa on. Sadepisarat tippuivat hiljalleen niista muutamista rakosista, joista mahtuivat satamaan. Ne oli kuin putoilevia timantteja.

Sita, millaista sademetsassa on, ei pysty sanoilla kuvailemaan. Siella on kappyraisia oksia, puihin kietoutuneita toisia puita, hyonteisia, joitten pisto sattuu aarettoman paljon, sienia jotka savuavat, kun niihin osoittaa valolla. En pysty sanoilla saamaan sita tunneltaa tahan, mika sademetsassa oli. Se pitaa itse kokea, haistaa ja kuulla.

Uni tuli nopeasti. Hetken aikaa kuuntelin avoimesta ikkunasta yon aania. Olin erottavinani sammakon kurnutuksen lisaksi kolmea eri sirinaa. Sademetsassa yo on lammin. Tuleeko kosteus viela enemman yolla? En tieda, mutta lamminta oli ja mikaan ei kuivunut. Paalla ollut huppari kuivui ihoa vasten ollessaan paivalla, mutta aamulla se oli taas kostea, kun oli yon roikkunut sangynlaidalla. Samoin ruokien pakkaukset on jaakaapissakin kosteita. Omena hikoilee ja niin teki suklaakin.