Tassa on kayty tutustumassa elaimiin viime aikoina. Tiistaina kaytiin Melbournen akvaariossa ja siella meita oli vastassa lauma antarktiksen pingviineja. Rodultaan ne oli Gentoo penguin. Ne voivat uida 36km/h ja on nopein lintu veden alla. Kaverit voivat kasvaa 85cm korkeiksi ja elaavat 15-20 vuotiaiksi.

Loydettiin myos Nemo ja Dori! (ne jotka eivat ole katsoneen elokuvaa "Nemoa etsimassa - Finding Nemo", niin katsokaa hyvat ihmiset se ihmeessa!!) Ei ihme, ettei loydetty WA:ssa snorklatessa Nemoa. Han kun asustelee Queenslandissa :)

Tuolla akvaarioissa menee lasiputki jota pitkin kavellaan. Hait ja isot rauskut uivat siita yli. Suurin Ray (rausku vai mika se sitten suomeksi) oli varmaan 3m siipien valiltaan. Vaarallisin hai tuolla oli Gray Nurse Shark. Se on viiden maailman vaarallisimman hain listalla. Oli aika haijyn nakoinen. Ilkean nakoiset silmat ja hampaat torotti suusta. Siella oli myos kiltin nakoisia haita. En muista niitten lajia, mutta olivat samaa kokoluokkaa kuin Nurse Shark, mutta eivat niin tuhman nakoisia :) Ne hait melkeinpa hymyili :D

Tassa kuva Raysta.

Keskiviikkona lahdettiin Phillips Islandille. Pysahdyttiin ensin Maru Wildlife Parkkiin. Maru on abojen kielella musta. Siella paastiin ensin vallabien aitaukseen rapsuttelemaan pikkuisia ja antamaan makupaloja. Siella kollotteli puissa pari koalaakin. Niilla on takapuoli ihan nukkaantunut kaikesta istumisesta :D

Sitten mentiin isojen kenguruitten aitaukseen ja saivat samaa herkkua kuin pienetkin. Siella oli lansirannikon ruskeita kenguruita ja itarannikon harmaita. Siella oli myos pari albiinoa eli ihan valkeita kenguruita. Nahtiin myos vompatti ja Tasmanian tuholaisia.

My byddy ;)

Matka jatkui kohti biitsia. Siella oli aikaa joko menna uimaan hurjan isoihin aaltoihin tai vaan kavella rannalla. Me tyydyttiin kavelemaan ja katselemaan surffareita.

Pizzan jalkeen koittikin paivan kohokohta. Mentiin asemiin tuntia ennen naytoksen alkamista. Siella myytiin oikein pop corniakin, aivan kuin leffassa ikaan. Saatiin hyvat paikat katsomon reunasta hiekalta ja sitten vaan koitettiin pysya lampimana. Opas tarjoili kahvia ja pikkuleipia odotellessa. Nama pikkuisen pingviinit ovat noin 30cm korkeita ja hoyhenet ovat siniharmaat takaa ja edesta valkeat. Pikkuiset syovat paivassa 30kpl 15-20cm kokoista kalaa!! Kuvitelkaa nyt miten paljon noin pieneksi otukseksi! Kaverit painavat vain kilon verran.

Pinguista ei saanut paraatin aikana ottaa kuvia, koska ihmiset unohtavat ottaa salaman pois. Paivemmalla nahtiin kulkusiltojen alla muuta kaveri, tassa yksi niista.

Pingviinit odottavat niin kauan vedessa, kunnes on pimeaa. Ensin tuli pieni joukko rantaviivalle tarkkailemaan tilannetta ja palyilemaan hermostuneesti ymparilleen. Tuumailivat siella tosi kauan uskaltaako vaiko eiko ja jos joku niista saikahti jotain, juoksivat kaikki takaisin mereen. Sitten taas uusi yritys. Ja taas takaisin mereen. Ja taas uusi yritys. Pikkuhiljaa rohkeutta alkoi kertya ja matka eteni hiljalleen. Sitten otettiin jo vahan kovempi spurtti ja taaperrettiin rantahietikon yli. Valilla joku muksahti masulleen ja jai siihen hetkeksi huilimaan. Meidan ohi meni ensin kuuden pingun joukko ja myohemmin 20. Menivat ihan metrin lahelta ohi. Paraatin jalkeen kaveltiin puista laituria pitkin takaisin autoille pain. Siina matkalla nahtiin pikkuisia vielakin lahempaa. Olivat jo paljon rennompia, kun jannittava rannan ylitys oli ohi. Ihmisista eivat olleet moksistaan vaan tallustelivat kohti kotia :)

Kotimatkalla yksi jos toinen taisi simahtaa bussiin. Minakin nukuin oma pikku pingu kainalossa :) Opas jakoi kaikille pienet pehmo pingviinit ja minun lemmikki sai nimekseen Phillip :)

Lauantaina tehtiin paivaretki Grampians vuorille. Koska ei paasty puskapalojen vuoksi Mt Hothamille, jotka olisivat olleen 1900m korkeat, niin tehtiin reissu tuonne. Korkeutta oli tosin vain reilu 800m :) Ajettiin matkalla parin kultakaupungin ohi, Ballarat, Ararat ja Beaufort. Suurin tuolta pain loytynyt kultakimpale painaa 70kg!!

Noustiin bussilla ylos vuorelle ja tehtiin pari lyhyempaa kavelya. Toinen kavely vei Mc Kenzie Fallseille eli siis vesiputoukselle. Kaveltiin myos pidempi retki ja katseltiin upeita maisemia ja erikoisesti asettuneita kivia. Nain metsassa kengurun, se kuikuili meita pusikoitten takaa. Kotimatkalla nahtiin viela pari isoa laumaa kenguruita. Niin ja tulomatkalla nahtiin myos iso kotka leijailemassa taivaalla.

Seuraava reissu onkin sitten Melbournesta Sydneyyn ja silla retkella ollaan koko ensi yo.