Lahdettiin Pegasus purjelaivalle aitienpaivana Airlie Beachin satamasta. Meidat otti vastaan vahan outo ja aika hassu tyyppi. Yksi miehiston jasenista ja sukelluksen opettaja. Patilla oli aika railakkaat jutut ja hanen tempauksilleen ja pelleilyilleen sai kylla hekotella pitkin matkaa. Pat sanoi, etta kaikki pohjoismaitten kielet kuullostavat talta: paradappadarappadadaa ;D

Pat.

Miehistoa oli yhteensa kolme. Sukelluksen open lisaksi oli kokki ja sitten tietenkin kippari. Kaikki hyvin rentoa porukkaa. Meita matkustajia oli yhteensa 23 kpl ja valilla tuntui, etta olisi ollut ruottin laivalla. 23:sta nimittain YHDEKSAN oli ruotsalaisia! Pegasus laivamme on yksi vanhimmista Whitsundaysilla seilaavista aluksista ja se on tullut turvallisesti kotisatamaan pyorremyrskystakin. Pegasus on oman arvion mukaan 20m pitka.

Meri on taalla hatkahdyttavan vihreaa. Ei se nayta edes todelliselta, niin erikoisen varista se oli. Laivamme lahti satamasta klo 16 ja ensimmaisena iltana purjehdittiin mukavan myotatuulen avulla yopymispaikkaamme. Se oli Hook Islandin ja Hill Inletin valissa kuvankauniissa paikassa. Muut rymysivat ja juopottelivat viinejaan, kun me vanhukset taas paineltiin ensimmaisena hyttiin nukkumaan. Naureskeltiin vaan, et voipi olla mukava olla krapulassa keinuvassa laivassa, hihi!

Seuraavana paivana heratys oli ennen kahdeksaa ja aamupalan jalkeen paastiin jaloittelemaan Hill Inletille. Kiivettiin look outille ja mika naky siella odottikaan!!! Vasemmalle katsoessa naki ison ja pitkalle mereen menevan hiekkasarkan ja vitivalkoista silica hiekkaa. Oikealle pain katsoessa naki poukaman saarien valissa ja vesi naytti raidalliselta. Sielta pystyi erottamaan vihrean ja sinisen eri vareja violettiin vivahtaen. Vau...Ihan meinasi sanattomaksi vetaa se naky.

Aikamme ihasteltuamme laskeuduttiin sille hiekkasarkalle ihmettelemaan vahan lisaa veden vihreytta. Paiva oli valitettavasti melko pilvinen, joten voin vaan kuvitella, milta siella nayttaa kun aurinko paistaa taydelta teralta.

Meidat noukittiin kumiveneella lasti kerrallaan takaisin laivaan ja syotiin keinuvaa lounasta. On muuten erittain hankalaa latoa ruokaa lautasella ja yrittaa pysya samalla pystyssa kun laiva heiluu koko ajan puolelta toiselle. Haasteellista :) Syonnin jalkeen meilla oli lyhyt teoria tunti sukelluksesta. Pat kertoi sukellusvalineista ja mita mittarit tarkoittavat ja mista tulee ilmaa jne. Harjoiteltiin seka snorklauksessa, etta sukelluksessa kaytettavia kasimerkkeja. Miten kertoa, et kaikki on ok, miten kertoa, etta on jotain vialla, miten tilata kyyti takaisin veneeseen, miten huitoa jos meinaa hukkua jne. Sitten harjoiteltiin kuivaharjoitteluna kuinka suukappale putsataan pois vedesta, jos sinne sattuu sita menemaan. Ilmaa keuhkoihin, kapula pois suusta ja sita pidetaan hetki nurinperin vedessa ja samalla puhalletaan suun kautta ilmaa ulos. Missaan vaiheessa ei saa veden alla pidatella hengitysta. Sitten kapula takaisin suuhun ja kova puhallus suun kautta jolloin vesi lahtee pois. Kuullosti aika hurjalta! Sitten kokeiltiin, miten tukkeutuneet korvat saa auki. Nenasta kiinni ja puhallus nenan kautta, helppoa. Kolmanneksi harjoiteltiin, kuinka saada vesi pois kakkuloista. Sinne menee vakisin vahan vetta. Kammenella painetaan kakkuloittan ylapaasta, jolloin alareuna vahan raottuu ja sitte puhalletaan nenan kautta ulos. Seleva, homma hanskassa.

Meidat vietiin kumiveneella rantaan ja sielta sai lahtea snorklailemaan. Neljan ryhmissa oli hintaan kuuluva scuba experience eli paasi vahan kokeilemaan laitteita ja olemaan ne paalla veden alla. Mina olin viimeisessa ryhmassa. Veteen ei saa taalla menna ilman sting suittia eli kokovartalopukua, joka estaa saamasta meduusien pistoja. Box jelly fish ja Irukandji ovat vaarallisimmat ja tottakai myos ne pienimmat ja hankalimmin nahtavat. Niilla voi olla metrinkin pituiset siimat ja sellainen osuessaan polttaa kovasti ja voi aiheuttaa jopa kuoleman.

Nain paljon paljon monen varisia koralleja. Keltaista, punaista, violettia, ruskeaa, valkoista, oranssia...Ja tietenkin paljon varikkaita ja eri kokoisia kaloja. Nain valtavan isoja kaloja noin kymmenen kappaletta, ne olivat arviolta metrin mittaisia ja melkoisen paksujakin!! Isot pusuhuulet maiskutellen ne uiskentelivat meressa ja mina ihan niitten paalla! Eivat onneksi kayneet nappasemassa sormesta ;) Uin seeprakalaparven lapi, nain sateenkaaren kirjavia 20cm pitkia kaloja, yhden rauskunkin bongasin. Nemoa ei loydetty vielakaan vaikka se kuulemma asuu noissa vesissa.

Snorklauksessa tuli vilu ja mentiin rannalle kuivattelemaan ja odottelemaan omaa sukellus vuoroa. Olin kertonu Patille etukateen, et mulla on aika paha ahtaanpaikankammo ja kysyin onko mun ok tehda se. Kuulemma on opettanut monia ahtaanpaikankammoisia joten minakin paasin siis kokeilulle. Olin siis nelosryhmassa ja en tieda minne kaikki muut ryhmalaiset havisivat, mutta loppujen lopuks olin ainut viimeisessa ryhmassa. Muut kokeilivat valineita niin, etta laittoivat ensin kasvot veteen aika pitkaksi aikaa. Sitten menivat polvilleen ja kokeilivat noitta juttuja mita harjoiteltiin etukateen. Kun oli minun vuoro, Pat sanoi, et minun laisille tama tehdaan vahan eri tavalla. Puki mulle sukellusliivin paalle, jossa pullo on kiinni ja kiristi hihnat.

Kysyi, onko liian tiukalla ja kaski sitten laittaa naaman veteen ja juu sain happea ja oli ihan ok olo. Sitten Pat otti kadesta kiinni ja lahti sukeltamaan minun kanssa. Sukelleltiin kalojen ja korallien keskella ja korallit nayttivat vielakin hienommilta noin lahelta katsottuna, kuin mita snorklatessa nakee. Eika kauhistuttanut yhtaan, viela...

Taustalla Pegasus, poikittain oleva vene.

Seuraavaksi Pat sanoi, et nyt kokeillaan niita temppuja mita harjoiteltiin. Harasin vahan vastaan, et en tieda uskallanko. Pat vakuutteli, et mulla ei ole kuin 30cm vetta paan paalla ja kun vaan nousen polviltani ylos, olen pinnalla. No ok sitten. Han naytti ensin kolme kertaa suukapulan putsaamisen ja sitten kokeilin itse. Se olikin tosi helppoa! Eika tuntunut yhtaan pelottavalta olla ilman sita happitotteroa suussa. Seuraavaksi kokeilin kakkuloitten putsaamista ja se oli kans super iisia. Siinapa se kokeilu sitten olikin. Olin etukateen jannittanyt, et kuinkahan kay, mutta oli todella positiivista huomata, ettei pelottanut tai ahdistanut yhtaan. Eli siis ehka viela mennaan intro sukellukselle Cairnsissa, jos vaan mahdollista :) Joku poika sanoi myohemmin, et han oli ollut ihan kauhuissaan ja ei ollut tykannyt. Ei sukeltaminen kaikille sovi. Jotkut rakastaa sita, jotka inhoaa ja jotkut pelkaa.

Sitten takaisin paatille ja suunnattiin toiseen yopymispaikkaan. Syotiin illallista ja pimean tultua miehistolla oli peleja, joihin piti osallistua. Naita perinteisi appelsiinin kuljetusta toiselta toiselle ilman kasia ja kolikon kuljettaminen jalkojen valissa ja sit tipautetaan se kattilaan jne. Oli ihan hauskaa, mutta vilu tuli kylla ja vettakin ripeksi vahasen. Laulettiin viela loppuhuipennukseksi Pegasus laulua. Pat laului ensin ja me sit kuorossa perassa.

"Pegasus is hot to go - Pegasus is hot to go.
H O T T O G O - H O T T O G O
I say number you say one, number - one, number - one.
I say scuba you say divers, scuba - divers, scuba - divers.
I say winner you say looser, winner - looser, winner - looser.!"

Tata piti hoilata kun nahtiin muita purjelaivoja :D Laulettiin myos Queensin We are the champion savelen mukaan: "We are the Pegasus, my friend. We are the Pegasus, my friend. We keep on sailing 'til the end. We are the Pegasus, we are the Pegasus, no time for loosers, 'cause we are the Pegasus, of the sea!"

Paasihan sita sit lopulta nukkumaankin. Reippaimmat jaivat ryypiskelemaan ja lauleskelemaan yms.

Aamupalan jalkeen lahdettiin uudelleen snorklaamaan. Nyt piti hypata laivan kannelta veteen ja uida itse reefeille. Molskis ja sitten vaan rapyloita heiluttelemaan. Nama korallit olivat vielakin hienompia, kuin mita eilen nahtiin! Niin mielettoman varikkaita ja paljon paljon erilaisia ja eri kokoisia kaloja. Nain taas yhden rauskun ja sateenkaarikaloja, seeprakaloja ja ison ruskean, jolla oli turkoosin varisia pilkkuja. Seurasin, kun kalat narskuttelivat korallia. Siita kuului sellainen narsk narsk -aani. Olisin voinut snorklata viela vaikka kuinka, mutta ehti tulla jo vahan kylma ja piti tilata kyyti lauvalle. Nemoa ei vielakaan loydetty, harmi...

Lounas oli taas luokkaa "koita pysya pystyssa ja koita kerata samalla ruokaa lautasella ja olla tiputtamatta sita." Pari siella veti kumoon ja yhdelta karkasi lautanen edesta kun laiva kallistui, heh. Meri oli aika epatasainen ja laiva keikutteli kovasti ja aallot viskoi vetta kannelle ja yksi jos toinen kastui. Menin kannelle kirjan kanssa syonnin jalkeen ja koitin hitaasti haparoiden paasta eteenpain. Pidin koydesta kiinni, kirja vasemmassa kadessa ja laiva kallistui akisti tosi jyskasti ja olin ilmeisesti juuri ottamassa askelta. Kops ja olin nurin. Loin paani johonkin tylppaan kannella olevaan luukkuun tms ja rintalastan toiseen mokkulaan. Se kavi niin akkia, etten edes ehtinyt ottaa kasilla vastaan vaan lensin ihan suoraan mahalleni. Kirjakin oli viela tiukasti hyppysissa kaatumisen jalkeen. Pyorahdin selalleni ja rintalastaan koski aika kovasti. Annu oli salamannopeasti mun vierella ja oli kuulemma varma, et oon tajuton, niin kova kolaus oli kuulunut ja niin hurjalta lento oli nayttanyt. Pat toi mulle viinipussin jolla viilensin kuhmua. Hetken aikaa piti haukkoa henkea kannella maaten, mutta ei onneksi kaynyt tuon pahemmin. Yksi toinenkin oli vetanyt lipat kannella vahan ennen minua.

Tunti lentoni jalkeen oltiinkin ja satamassa ja koska hengittaminen sattui ja koska olin iskenyt paani aika kovasti, paatettiin lahtea tohtorille. Ensimmaisesta paikasta meidat kaannytettiin pois, koska oli taytta. Toisessa paikassa oli yhta taytta, mut ottivat mut jonojen ohi, koska olin iskenyt paani. Vaha eri meininki kuin siina ekassa paikassa...Laakariseta katseli silmiin ja korviin ja kuunteli keuhkoja ja puristi kylkiluita kasaan. Ei murtumia ja lahdin laakarista pois pilleripaketti kourassa. Sain viela reseptin mukaan vahvempiin sarkylaakkeisiin, jos rintakipu ei hellita. Nyt on jo vahan parempi olo, vaikkakin sinertavaa kuhmuani vahan jomottaa. Ja enkos jo maininnut, etta jos joku jossain itseaan teloo, niin se olen mina :P

Lahdetaan seilausporukan kanssa viela illalla pizzalle (ilmaiselle!). Huomenna Towsvilleen ja sielta otetaan lauttaa Magnetic Islandille ja ollaan siella kolme yota. Sen jalkeen onkin enaa viimeinen etappi Cairnsiin.