Toinen Jenneista tarjosi aamulla meidan hostellin lahella olevassa kivassa kahvilassa aamukahvit, flat white. Nami kahvia :) Siina lienee espressoa ja paalla vaahdotettua maitoa. Miks tuollaisia(kaan) ei saa Suomesta?

Sitten tulikin jo vahan kiire ehtia ilmaiseen shuttle bussiin, joka veisi lahelle IMAX -teatteria. Tassa IMAX -teatterissa on maailman isoin valkokangas, kahdeksan kerroksen kokoinen. Tarkoitus oli menna katsomaan 3D dokumentti Deep Sea. Bussia ei nakynyt...Sitten tulikin toiseen suuntaan meneva ilmainen bussi ja akkia vaan tien yli ja kyytiin. Jaatiin pois Victoria Buildingin kohdalla ja juostiin koko matka IMAXille. Ehdittiin just ja just. Ja kylla kannatti juosta!!! Ihan parasta elokuvaviihdetta ever. 3D kakkulat silmille ja sitten matkalle.

Ensin pyyhkaisi aalto yli ja vei pinnan alle. Sukellettiin koralleille. Tarkkailtiin kalojen toimintaa, korallien elamaa, rapujen ja kilpikonnien maailmassa. Iso violetti meritahti syo korallia. Iso rapu syo meritahden eli tekee palveluksen korallille. Isot kalat syovat pienempia kaloja, hai syo ison kalan.

Meressa on puhdistusasemia. Tallaisen ylla mekin snorklattiin ja nahtiin siella niita haita. Kilpikonnat tulevat tuhansien mailien paasta talle olohuoneen kokoiselle asemalle. Mista ne sinne osaavat tiensa? Kukapa tietaa...Pienet kalat nyppivat kilpikonnien kilven pinnalta loisia. Matka jatkuu siis puhtaampana.

Sukelletaan syvemmalle. Sinne, minne ei paivan valo paase. Tavattiin ehka maailman rumin kala, naama oli sen nakoinen, etta vain kalan oma aiti voi sita rakastaa :) Rouskis rouskis, sinne meni merisiili. Syvalla pimeassa kasvaa sienen nakoisia otuksia maassa. Meduusat tanssivat. Kasvin nakoiset elaimet vaistyivat ahnaan merisiilen tielta.

Toiset kalat ovat osanneet valita suojapukunsa. Niita ei meinaa erottaa kivesta. Saaliin vaijyminen on helppoa, kun eihan kukaan huomaa.

Hain ymparilla porraa pienia kaloja. Hai antaa turvaa pienille kaloille, kukapa haita vastaan lahtisi taistelemaan. Siella ui maailman kummallisimman nakoinen kala. Silla on kaksi evaa litteassa vartalossaan, yksi vatsassa, toinen selassa. Pyrstoa talla kalalla ei ole ollenkaan. Eli vahan niinkuin puolikas kala.

Tuolta tulee mustekala, iso ja nalkainen. Nopeilla ja vahvoilla saksilla varustettu elain antaa varoitusmerkit illistelemalla. Mustekala ei tajua vihjetta. Jospa nappaisi sita saksilla pari kertaa lonkeroista. No tajusihan se haipya mun mailta!

Manta Rayt, isot meren omat siivekkaat tekevat kieppejaan. Nama siipivaliltaan joka 6 ellei jopa 8m leveat kauniit elaimet syovat vain planktonia. Se avaa valtavan suunta, tekee kuperkeikan ja syo saaliinsa.

Sukeltaja kuvaamassa isoa tummaa moykkya. Se moykky onkin valas! Varmasti 20 kertaa miehen kokoinen, ellei viela enemmankin. Valas tutkii ihmista yhta uteliaana, kuin ihminen valasta.

Jokainen on tarkea osa meren elamaa. Ilman yhta, ei olisi toista. Jos jokin osa puuttuisi, ekosysteemi karsisi, symbioosi hajoaisi, korallit kuolisivat... 90% meren suurista kaloista on kalastettu, enemman kuin mita meri voi antaa. Haitten tappaminen on vaikuttanut meren elamaan..ja kuolemaan. Harmaita, kuihtuneita, murskaantuneita koralleja. Autioita meren aavikoita. Ihminen, mita olet tekemassa??

Mutta merella on salaisuutensa. Joka vuosi elokuussa kahdeksan yota taysikuusta tunti auringonlaskun jalkeen tapahtuu jotain hammastyttavaa. Korallit vapauttavat siemenensa, itionsa meren vietavaksi. Meressa leijailee miljardeja ja taas miljardeja itioita matkustaen kauas pois. Naista itioista syntyy uusia koralleja. Kukaan ei tieda, mista tama johtuu, miksi juuri tama kyseinen yo?

Our destiny is linked to them...