Tuli viela pari juttua mieleen ihan nain yleisesti. On alkanut suomenkieli unohtua!! Valilla tulee puhuttua tyyliin: "Se on auki vain februarin puoleenvaliin." "Voitas joskus cookata tuollaista ruokaa." "Joo meilla on ne Medicare cardit." Niin ja tax file numberia ei edes osannut ajatelle mita se on suomeksi, no veronumerohan se :)

Hostelleista voi hyodyntaa koyha matkailija ruokia, joita muut reissaajat ovat jattaneet keittioon, ettei tarvitse kantaa. Sielta on laitettu jugurtin sekaan muroja ja myslia, on loytynyt mehua ja jopa jaateloa. Tanaan loytyi suklaapahkinavoita ja kekseja :) Toinen hyva tapa saastaa, on menna kauppaan puol kahdeksan maissa illalla. Eras paiva ostettiin taysjyvaleipaa kahdella dollarilla ja isoja ruis-jyva-sampyloita dollarilla pussillinen. Ja kaikki on viela ihan tuoreita. Victoria marketista kaytiin toissa iltana juuri ennen sulkemista kasa hedelmia. Saatiin mm. kuusi banaania 50 sentilla!!! Eli siis 25c euroissa.

Australiassa luonnonpuistoihin ei saa vieda koiria...eika kissoja...

Taalla auringonlaskut on paljon hienompia kuin Suomessa. Yksi ilta ihasteltiin hotellin ikkunasta ihan oranssin punaista mollukkaa. Aurinko varjaa taivasta monilla vareilla. Yhdella kertaa voi nahda oranssia, keltaista, punaista, sinista ja violettia.

Eilen kun tultiin Grampians vuorilta ja kuski jatti meidat lahimpaan risteykseen, joku mies juoksi meita jalkakaytavalla vastaan ja huuteli onko taalla ketaan hoitajaa tai laakaria. Keskella liikennevaloristeysta oli porukkaa ja siella makasi joku maassa. Mentiin katsomaan (Annuhan on sairaanhoitaja), moottoripyorailija oli kaatunut ja makasi pitkallaan maassa. Joku soitti jo ambulanssia ja Annu kyseli miehelta mihin sattuu ja pystyyko hengittamaan kunnolla yms. Valitti, etta hengittaminen vahan sattuu ja jalkaan koskee. Varmaankin kylkiluita mennyt ja jalka murtunut. Ambulanssi tuli ihan parissa minuutissa ja me vaistyttiin siina vaiheessa tielta. Sinne jai viela ihmisia hossottamaan ymparille, joka on ihan typeraa tuollaisessa tilanteessa, kun loukkaantunut on muutenkin peloissaan ja hataantynyt. Vaikea sanoa mita siina oli kaynyt. Liekko joku auto kiilannut tms.

Loppukevennys viela. Saatiin Suomesta Annun ystavalta kirje, jossa oli terveisia Annun tyokavereilta. Parhaat naurut saatiin tallaisista terkuista: "Syoraanko siella sita kenkurua vai mita se nyt oli. Vai oliko se joku kulukuneuvo vai mika se oli." ;D

Paikallisia: Kookaburra.

En valitettavasti saa vielakaan kuvia tanne. Unohdettiin piuha rinkkaan, jolla saataisi kuvat koneelle. Mut ehkapa tassa joku paiva :)

Mutta nyt, bye bye beautiful Melbourne! See you...